Kaupungistumisen ja yhteiskunnan tiivistymisen sanotaan olevan luonnonlaki, väistämätön tapahtuma. Kehittämisvaroja ei joidenkin tahojen mukaan kannata suunnata syrjäseutujen kehittämiseen, koska ihmiset lähtevät sieltä pois joka tapauksessa. Alueiden kehittymiseen voidaan kuitenkin vaikuttaa, kyse on aktiivisista valinnoista.
Yritysten toimintaedellytyksiin vaikuttavat mm. työvoiman ja toimitilojen saatavuus, yhteistyökumppaneiden läheisyys, liikenneyhteydet, raaka-aineiden ja energian saatavuus, alueen ilmapiiri ja koulutuspalvelut.
Tutkija Tuomas Kuhmonen on laatinut neljä maaseudun tulevaisuuskuvaa, vaihtoehtoja, mihin suuntaan maaseutu voi kehittyä. Alueiden kehittyminen ei suinkaan ole ajelehtimista, vaan niihin voidaan vaikuttaa yhteiskuntapolitiikalla.
Tulevaisuuskuvia on Kuhmosen tutkimuksessa hahmoteltu neljä kappaletta: saarekemaaseutu, museomaaseutu, siirtomaatalous ja hajautunut biotalous. Jos luonnonvarojen arvo markkinoilla laskee, eikä politiikalla haluta vaikuttaa luonnonvarojen tai alueiden käytön kehitykseen, maaseudulle muodostuu saarekkeita, joissa on tuotanto- ja jalostustoimintaa, mutta laajoja alueita jää ilman asutusta ja palveluja.
Jos taas luonnonvarojen arvo kasvaa, mutta politiikalla rajoitetaan voimakkaasti niiden käyttöä, päädytään museomaaseutuun. Silloin luonnonvaroja ei saa hyödyntää ja esim. rakentamista ohjataan taajamiin. Maaseudun kehitystä ohjataan ympäristöllisen kestävyyden näkökulmasta, mutta kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys romutetaan.
Jos luonnonvarojen käyttöä edistetään poliittisesti ja niiden arvo markkinoilla kasvaa, tarkastellaan markkinoiden ja politiikan kestävyyttä ympäristön, talouden, sosiaalisen ja kulttuurisen näkökulman mukaan. Jos ne eivät ole kestäviä, päädytään siirtomaatalouteen. Luonnonvarat – pellot, metsät, mineraalit ja vedet – voivat ajautua kansainvälisten suuryritysten käsiin. Päädytään tilanteeseen, jossa maaseutu kupataan tyhjäksi ja voitot valuvat maailmalle.
Jos taas markkinat ja politiikka ovat kestäviä, politiikalla edistetään luonnonvarojen kestävää käyttöä ja luonnonvarojen arvo kasvaa, on mahdollista saavuttaa biotalouden onnela – tilanne, jossa yhteiskunta rakentuu hajautetun biotalouden yhteiskuntaan. Tällöin maaseudun toimijat ovat vahvasti varmistamassa yhteiskunnan toimintakykyä, kun maailman epävarmuus kasvaa.
Politiikalla on väliä. Ajelehtimalla ajaudutaan sattumanvaraiseen tulevaisuuteen, markkinoiden määräysvaltaan. Yhteiskunnan tasa-arvoinen kehitys edellyttää alueiden kehittämistä myös politiikalla. Meillä on mahdollisuus saavuttaa biotalouden onnela, jossa luonnonvaroja voidaan hyödyntää kestävästi ja samalla tuoda hyvinvointia koko maahan. Sitä varten tarvitaan päätöksentekijöitä, jotka arvostavat koko maata ja maaseutua. Päätöksentekijöitä, jotka todella tuntevat maaseudun asukkaiden ja elinkeinojen tarpeet.
Kati Partanen, Iisalmi
kansanedustajaehdokas, Suomen Keskusta.
MMM, lehtori, maa- ja metsätalousyrittäjä.
Julkaistu Töllötin -lehdessä 14.2.2019. Näköislehti: https://edition.pagesuite.com/html5/reader/production/default.aspx?pubname=T%c3%b6ll%c3%b6tin&edid=579761f9-d669-4ce9-b877-f3e85ccc1e4b