Olemme Perheviljelmien vuosikymmenen alussa. YK on nimennyt vuodet 2019 – 2028 perheviljelmien vuosikymmeneksi. Taustalla on havainto, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä on kiinnitettävä erityistä huomiota maaseudun elinkeinoihin ja perheviljelmiin. Vuonna 2014 vietettiin YK:n perheviljelmien juhlavuotta ja sen tuloksia on syytä syventää. Ruokaturvan, tasa-arvon, terveyden, vesiturvallisuuden, ilmastonmuutoksen, rauhan turvaamisen ja kaikkien muidenkin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitä, että perhemaatalous voi hyvin. Köyhyyden vähentämisessä maaseudun elinkeinojen merkitys on suuri.
Perheviljelmillä tarkoitetaan maatalouden, metsätalouden, kalastuksen, paimentolaisuuden ja vesiviljelyn hoitamista pääasiassa perheen työvoimalla, sen kantamalla taloudellisella riskillä ja perheen hallinnoimilla resursseilla. Yrityksen omistusmuoto ei sinänsä kerro siitä, onko kyseessä perheviljelmä vai ei. Myös osakeyhtiö voi siis olla perheviljelmä.
Hienoa, että YK osoittaa erityistä huomiota perheviljelmille! Onko nyt kuitenkin huoli siitä, että perheviljelmämalli saattaisi olla uhattuna? Globaali valtatasapaino näyttää olevan muutoksessa, kun USA vetäytyy esimerkiksi Afrikasta. Samalla Kiina on entistä aktiivisempi oman maansa ulkopuolella. Sillä ei perinteisesti ole ollut juuri intressiä yksityisen maanomistusoikeuden, tasa-arvon ja yksilön oikeuksien edistämiseen.
Maatalouden kannattavuus erityisesti perheviljelmillä on heikko kaikkialla maailmassa. Samalla turvallisen ruuan kysyntä kasvaa. Ruuasta yli 80 % on edelleen perheviljelmillä tuotettua, mutta maan arvon kasvaessa on arvioitu, että maatalous alkaa kiinnostaa myös suurta pääomaa.
Perheviljelmien vuosikymmenen tavoite on, että niin julkiset organisaatiot, tuottajajärjestöt, yksityinen sektori kuin kansalaisjärjestötkin kiinnittävät erityistä huomiota perhemaatalouteen liittyviin asioihin. Tämä koskee niin talous-, ympäristö- kuin sosiaalipolitiikankin toimia.
Vuosikymmenen erityistavoitteissa on nostettu esiin mm. maaseutuyhteisöjen sekä viljelijäorganisaatioiden ja tuottajaosuuskuntien vahvistaminen. Niissä korostetaan myös reilusti toimivien markkinoiden merkitystä. Tämä onkin erityisen tärkeä tavoite; YK alkaa vihdoin kiinnittää riittävästi huomiota taloudellisen kestävyyden merkitykseen. Perhemaatalous lakkaa, jos se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Samalla ihmisten virta kehitysmaiden maaseudulta kohti kaupunkeja ja rikkaita länsimaita kasvaa.
Viljelijöiden osallistuminen päätöksentekoprosessiin nostetaan myös esiin. Siinä vahvojen viljelijäjärjestöjen, ja metsäalalla metsänomistajajärjestöjen, rooli on merkittävä. Suomi onkin esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestö FFD:n kautta edistänyt nimenomaan viljelijöiden ja yksityisten metsänomistajien järjestäytymistä. Maailmalla on nähtävissä, että niissä maissa, joissa perheviljelmien asema on vahva ja maanomistusolot järjestyksessä, myös ruokaturva on parhaalla tolalla.
Poliittisesti perheviljelmien vuosikymmenen merkitys on suuri. Sen tulee luoda painetta myös poliittiseen päätöksentekoon. Niin kehitysmaissa, kuin kehittyneissä maissa viljelijöiden asemaan markkinoilla, maanomistusoikeuksiin liittyvissä asioissa kuin päätöksenteossakin on kiinnitettävä huomiota.
Perheen omistukseen, työvoimaan ja riskinkantoon perustuva ruuan ja puun tuotanto on juhlavuosikymmenensä ja erityishuomionsa ansainnut!
Kati Partanen
(kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.1.2019.)
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.356703