Koulutus on tulevaisuuden turva

Viime perjantaina vietettiin Maailman opettajien päivää. Unesco korostaa opettajien roolia tuottavien ja tasapainoisten kansalaisten kasvattajina ja on siksi nimennyt lokakuun 5. päivän kansainväliseksi opettajien päiväksi. Perusteluissa mainitaan, että opettajan rooli mm. oppilaiden kriittisen ajattelun, monipuolisen tiedonhankinnan, yhteistyökyvyn ja haasteiden ratkaisukyvyn kehittäjänä on suuri. Näitä taitoja puolestaan tarvitaan työssä, yrittämisessä ja aktiivisena kansalaisena.

Suomessa on tunnustetusti tasokas koulutus. Opettajien koulutus on korkeatasoista ja koulutusjärjestelmää kehitetään. Peruskouluissa on mahdollisuus kasvattaa mediakriittisyyttä, mutta myös rohkeutta. Viime viikon kohu koululaisten tekemästä julisteesta läikkyi pahasti yli. Kouluissa, jos missä, pitää olla lupa revitellä ja haastaa. Tärkeää on, että kouluissa tutustutaan monipuolisesti erilaisiin elämän aloihin ja erilaisiin mielipiteisiin. Murrosikään kuuluu mielipiteiden ehdottomuus ja terävyys. Ikä ja kokemus tuovat yleensä kyllä mukanaan sitten niitä muita sävyjä mustan ja valkean rinnalle, kunhan kouluissa huolehditaan laajasta sivistyksestä.

Vikaankin koulutuksen vauhdikkaassa kehittämisessä voidaan mennä; tällä hetkellä keskusteluttaa ammatillisen koulutuksen laatu. Ammatillisessa koulutuksessa työssäoppimisella on suuri rooli. Monet maatilat, jotka työssäoppijoita ottavat vastaan, ovat huolissaan oppijoiden osaamisen tasosta. Työssäoppimisen ei pidä olla sitä, että opiskelija heitetään tilalle ilman minkäänlaista osaamista, saatikka motivaatiota. Siksi koulutilojen merkitys on suuri jatkossakin. Maatalous- ja metsäalalla opiskelijoiden olisi opeteltava perusasioita ensin koulutilan pelloilla, navetoissa ja metsissä. Maatilalle mentäisiin oppimaan sitten, kun perustaidot ja -tiedot ovat hallussa.

Koulutuksen uudistamisen kanssa samaan aikaan ollaan kiristetty valtion rahahanoja. Kun säästää pitää, leikkuri osuu kaikille sektoreille. Jos oppilaitosten johdossa ei ole ollut osaamista tehokkuuden johtamisessa, on säästöjä kohdennettu harkitsemattomasti. Koulutuksen laatua ei paranneta lähiopetusta voimakkaasti leikkaamalla, mutta opetuksen kohdentamista ja toteutusta voi kyllä uudistaa. Opettajien osaamisesta ei pidä tinkiä: hyvä opettaja on paitsi pedagogisesti pätevä ja osaava, myös ammattialansa taitaja.

Myös korkeakouluissa – ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa – on kiristetty vyötä. Rahoitus kohdentuu entistä enemmän tulosten mukaan. On lisätty painetta siihen, että opiskelijat valmistuvat ja myös työllistyvät. Samalla korkeakoulujen osallistumista elinkeinojen kehittämiseen on korostettu. Myös korkeakouluissa on äärettömän tärkeää, että opettajalla on paitsi osaamista opettamiseen ja oppimisen ohjaamiseen, myös oman alansa asiantuntijuus ja osaaminen. Onneksi opiskelijat ovat vaativia ja palautetta tulee, jos opetuksen taso on heikko. Opettajan ammattitaidon ylläpitäminen korostuu: on pysyttävä mukana alan kehityksessä. On myös kehitettävä omaa pedagogista osaamistaan. Uusi opiskelijasukupolvi tuo aina mukanaan uudenlaisia valmiuksia, joihin opettajan on mukauduttava. Opetusta ja ohjausta pitää pystyä tarjoamaan vaikkapa digitaalisilla välineillä.

Luonnonvara-alalla on pidetty aina tärkeänä alan biologisten perusteiden osaamista. Ne eivät ole poistumassa. Edelleen tarvitaan maa- ja metsätalouden huippuammattilaisia vaikkapa ekonomistien ja tekniikan kehittäjien joukkoon. Muutoin päädytään laukomaan totuuksia vaikkapa alan tehostamisesta täysin epärealistisin keinoin. Esimerkiksi maatalousekonomisti osaa yhdistää taloustieteen maatalouden biologisiin periaatteisiin, mutta ei pelkää kehittämisideoitakaan.

Arvostetaan alaamme ja sen koulutusta! Kehitetään sitä, mutta ei romuteta hyväksi havaittuja käytäntöjä!

Kati Partanen

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 8.10.2018.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.312291

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *