Aito vai virtuaalinen kohtaaminen?

Virtuaalimaailma on osa arkeamme. Monet arkiset asiat hoidetaan virtuaalisesti, etäyhteydellä. Aika usein asioidaan robottien kanssa. Tämä on sinänsä hyvä suuntaus. Asioiden hoito tehostuu, resursseja käytetään siihen, missä ihmistyötä ja ihmisen tekemää palvelua tarvitaan. Ihmisen tekemä työ on kallista, mutta se voi olla myös arvokasta – ihmiskontakti voi tehdä palvelusta luksusta.

Virtuaaliyhteyksiä kannattaa hyödyntää myös vaikkapa maa- ja metsätalouden viestinnässä. Liveseuranta sikalassa on upea idea! Mitä enemmän avaamme ovia ja näytämme maatilojen ja metsänhoidon arkea, sitä vähemmän huhuja ja vääriä tietoja pääsee syntymään.

Opetustakin viedään koko ajan enemmän virtuaaliseen suuntaan. Opiskelun pitäisi olla entistä enemmän aikaan ja paikkaan sitomatonta. Netin kautta voi suorittaa paitsi mielenkiintoisia kursseja, kuten vaikkapa jonkun ulkomaisen yliopiston tarjoamia MOOC-toteutuksia. MOOC tarkoittaa massiivista, avointa verkkokurssia, jonne on yleensä vapaa pääsy. Netistä voi etsiä mitä erilaisimpia kursseja ohjelmoinnista ja tekoälystä kestävään maatalouteen ja historiaan, kielitaidosta riippuen.

Näiden hyvien kokemusten innoittamana monessa oppilaitoksessa on opetusta siirretty verkkoon. Hyviä esimerkkejä on, pitkien etäisyyksien takaa on saatu opintoja suoritettua. Opiskelija on voinut opiskella aihetta, jota ei ehkä omassa oppilaitoksessa niin syvällisesti käsitellä.

Virtuaaliopetuksesta ja -palvelusta on hyviä kokemuksia, mutta siitä on tullut myös säästöväline. Saatetaan ajatella, ettei ihmistä tarvita tässä ollenkaan. Monessa asiassa ihmistä ei juuri tarvitakaan. Nykyihmisen on vaikeaa kuvitella, että tilillä olevan rahasumman kertomiseen tai rahan nostamiseen tililtä tarvittaisiin pankkivirkailijaa. Nuorille jopa asioiden hoitaminen puhelimessa saattaa olla vaikeaa. Helpompi on hoitaa asioinnit itse tai chatin välityksellä. Ihmisen kontakti saattaa kuitenkin olla tarpeen monimutkaisemmissa asioissa. Itse hoidettaessa näennäinen säästö saattaakin koitua lisäkustannukseksi. Esimerkiksi vakuutusturvassa jokaiselle ostetulle tuotteelle hankittu, erillinen vakuutus saattaa tulla kalliimmaksi, kuin asiantuntijan kanssa kartoitettu, kokonaistarpeen mukainen vakuutuspaketti.

Opetuksessa osa oppilaitoksista on ottanut virtuaaliopetuksen opiskelijoita palvelevaksi opettamisen vaihtoehdoksi. Osa taas käyttää sitä nimenomaan säästökeinona. Näiden välillä on selkeä ero: laadukas virtuaaliopetus ei tarkoita sitä, että opetus vain heitetään verkkoon ja säästetään opettajan työaikaa. Laadukas opetus vaatii huolellista suunnittelua. Virtuaaliopetus on rakennettava aivan omalla tavallaan, miettien samalla, missä, miten ja mitä kulloinkin opitaan. Ennen kuin virtuaaliopetus toimii, on opiskelijalla oltava varsin kehittyneet oppimisen taidot.

Surullisia esimerkkejä on jo yllin kyllin: pitkän matkan takaa ei viitsitä lähteä kahden lähitunnin takia kaupunkiin kouluun. Etäopetus mielletään vapaa-ajaksi. Tämä voi johtaa jopa nuoren syrjäytymiseen.

Aidon kohtaamisen tarve ei ole vähentynyt. Etäyhteydet ja itseopiskelu eivät saa johtaa siihen, että ryhmäkokoja kasvatetaan ja unohdetaan ihmisten kohtaaminen. Edelleen jokainen meistä tarvitsee ihmiskontaktia. Joskus opettaja on lapselle tai nuorelle ainoa aikuinen, jolla on aikaa kohdata hänet kasvokkain. Jokaiselle lapselle, nuorelle, aikuiselle ja ikäihmiselle on oltava joku, joka katsoo silmiin ja sanoo, että sinä olet tärkeä.

Kati Partanen

Viljelijöiden maailmanjärjestön (WFO) naisten komitean puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 1.4.2019. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/artikkeli-1.403952

Kolumnista tehty uutisjuttu: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.405137

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *